Huppari ja pitkiä kalsareita

Tein poitsulle Beagle Boy-hupparin (ob 4/2013) Ikasyrin ihanan lämpöisestä ja pehmeästä Cable Knit jerseystä. Jätin hupun kanttauksen ja hihojen resorit pois ja lisäsin eteen taskun. Olen jotenkin ajatellut tätä ns. aikuisten kuosina ja tein itselleni punaisesta mekkosen, mutta ihan kivalta tämä näyttää näin lapsellakin. Halusin tehdä tästä muutenkin neuleen näköiseen, joten käytin samaa kangasta hupun vuorissa.

 

 

 

 

Lisäksi surauttelin parit kalsarit Ikasyrin vihreistä liikennemerkeistä ja pörriäisistä. Kalsarit on muokattu ob 6/2010 Pitkä Jussi-kaavasta.

 

 

Jättisalmiakkeja imetysoptiolla

Viime aikoina on kovasti hehkutettu joustocollegea ja pääsinpä minäkin viimein kokeilemaan, mitä siitä voi syntyä painijalan alla. Käpysen jättisalmiakista muotoutui tällainen pussihelmainen ja -hihainen mekkonen. Lisäksi löytyy taskut, jotka mielelläni lisään tällaisiin paksummista kankaista tehtyihin ompeluksiin. Jotenkin pelkään, että trikoisessa versiossa kangas antaa liian paljon periksi, jos taskussa on jotain, mutta toivottavasti tällainen jämäkämpi materiaali kestää kuosissaan.

Imetysoptio on toteutettu ompelemalla yläosa kahdesta eri palasesta. Keltainen trikoo yltää rintojen alle ja sen alareunassa on kuminauha. Salmiakkikaitaleen saa vetäistyä (toivottavasti kätevästi) alemmas ja rakosesta avautuu maitobaari.

 

 

Joustocollaria on ainakin miellyttävä ommella, koska se kestää mukavasti muodossaan eikä veny niin kuin trikoo. Saa nähdä, minkä arvosanan se saa käytössä.

 

 

 

Neulosmekko shaalikauluksella

Pois mukavuusalueelta oli tämän ompeluksen kantava teema.
Neulos materiaalina, taskut, shaalikaulus ja peittari; kaikki melko tuntemattomia kummajaisia minulle.

Kankaana vaihtarina saatu ihana Pihlaja-neulos ja shaalikaulukseen vinkkiä Linnean blogista. Hieman pitsiä taskunsuihin ja koristeommelta joululahjaksi saadulla peittarilla.

Ja tällainen siitä tuli!

Maatuskoita

Vuoden ensimmäisen ompeluksen valmistuminen oli todellinen työvoitto. Viimeaikaiset pääntiet olen huolitellut framilonin avulla,  mutta tällä kertaa se vain ei jostain syystä onnistunut ja kun olin purkanut pääntien x kertaa, päätin jättää huolittelun viimeiseksi työvaiheeksi (kunnes keksisin, miten sen toteutan). Sitten tulikin sairastettua muutama päivä vatsatautia. Tiedättekö, että silloin ihminen on oikeasti kipeä, kun ei huvita edes ommella! Lopulta tauti taittui ja sain tehtyä työn loppuun asti. Pääntien päätin huolitella ruskean joustopitsin avulla. Lopputuloksena syntyi Pehemiän Maatuska-jerseystä pussihelmainen ja -hihainen tunika.

Kaksinkertainen velourpipo applikoinnilla

Olipa ihanaa istua pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen! Ensimmäisenä työn alle pääsi talvipipo poitsulle, koska viime talvinen on auttamatta jäänyt pieneksi. Tein pipon Ikasyrin sähkönsinisestä velourista (kaksinkertaisena) ja applikoin Käpyseltä hankitusta limenvihreästä trikoosta kiipeilevän sammakon. Laitoin lisäksi pipon kulmiin palat heijastinkangasta, jotta pikkuviipottaja näkyisi paremmin myös pimeässä. Epämääräisitä hihkumisista, osoittelusta ja ilmeestä poitsun kasvoilla päättelin, että pipo oli saajalleen mieluisa :)

 

 

On muuten vaikea saada minkäänlaisia kuvia, kun ulkona on pimeää lähes vuorokauden ympäri. Tässä vielä sisällä otettu kuva tuosta applikoinnista.

 



Joutsenia

Heti kun näin ensimmäisen kuvan tästä Sari Ahokaisen Swan-kuosista, olin aivan myyty. Odotin innolla tätä saapuvaksi ja heti kun Sari sen kauppaan naputteli, nappasin oman palani. Tässä kuosissa on jo niin paljon itsessään, etten halunnut tehdä mitään turhia kikkailuja. Syntyi perustunika ilman mitään turhaa ja kaveriksi hiuspanta. Tykkään <3

Villikissa vai menkkamekko?

Aina ei voi olla täysin varma, mitä kankaan kuosi esittää. Tämän kankaan kohdalla vaihtoehdot olivat joko jokin eläinprintti tai veriroiskeet :D Mutta kumpi tahansa (tai kenties joku muu) onkaan totuus, niin tästä mukavan pehmeästä ja laskeutuvasta kankaasta muotoutui tällainen mekkonen.

 

Tältä näyttää ilman vyötä.